Haistakoot home, suoraan sanoen. Mihin me oikein menemme näiden kaikkien asioiden kanssa? Ihmisiltä kielletään piaan tunteet, lepo, hauskuus ja kaiken sen vapauden tilalle tulee mm. koulu ja työ. Enää ei saa itkeä kun maailma runnoo. Sitten paasataan itsemurha luvuista ja stressistä.

Kuinka monen muun ihmisen pitää vielä kuolla? Ei suomi ole terve, ei lähelläkään. Meillä on sairaita jotka eivät myönnä, perheitä joiden ongelmat ovat vain sen sisällä. Alkoholi, huumeet, väkivalta ei tarvita muuta, eikä edes niitäkään. Tarvitaan vain tunteiden kieltämistä, valheita, naamioita ja taas joku kuolee. oma käsi ja ase voi olla jonkun mielestä hyvin kaunis yhdistelmä. Ei tarvita kuin yksi pieni liike ja saa ikuisen levon.

"Haudassa ehtii levätä", on nyky ajan mottomme. Mutta eikö siellä ole aika yksinäistä? Eikö siellä ole pimeää? Entä jos ei olekkaan taivata tai helvettiä, entä jos ei ole mitään? Mihin me perustamme tuon sanonnan? Emme mihinkään. Pelkkään typeryyteen ja perustellaan tehokkuudella.

Katsotaan itseämme peiliin ja nähdeen niiden naamioiden läpi. Tartutaan niihin ja heitetään seinään. lakaistaan sirut ja laitetaan kukka purkkiin, annetaan uusi elämä, parempi ja kauniimpi elämä.